Tampereen vierailu joulun alla

 

Perjantaina lähdin aamupäivystysvuoron jälkeen 15:40 bussilla kohti Tamperea, jossa asuvaa ystävää en ollut nähnyt viimeksi kuin joskus kesällä tai keväällä. Matka sujui ihan leppoisasti. Sain viereeni yksin matkustavan alle 12-vuotiaan lapsen, joka kuunteli musiikkia, söi sipsiä ja ihmeen vähän räpläsi kännykkäänsä. Hän ehkä enemmän keskittyi päämäärään ja reilun kahden tunnin ajomatkan loppumiseen.

Ennen bussia ehdin hyvin käydä Kampin K-marketissa hakemassa matkaevästä. Tässä uudessa Froosh-juomassa kiinnitti kaukaa tuo teksti huomiota ja niin päätin maistaa. Oli ihan hyvää, vaikka en nuita paljon harrasta. Oikeastaan lempparini noista Froosh-juomista on Ugly but tasty vai miten se meni, vihreä juoma.

Kuvasin pullat ihan vain kuvausmielessä, eivätkö olekin nättejä. Hain vielä bussiterminaalikioskista kahvin mukaan ennen nousemista bussiin. Hyvä että bussi oli tällä kertaa ajallaan, niin saapumienkin oli Tampereella aikataulun mukaisesti 17:55 perillä.

Kaverini ei ehtinyt ihan bussiasemalle asti, joten sain suunnistaa keskustan kahvilaan, jonka nimen hän minulle kertoi ja naputin sen Google mapsiin. Kortteli ennen perille pääsyä akku loppuu kännykästä, eikä mikään ihme, kun räpelsin sillä koko bussimatkan.

Etsimme kivan kahvilan, jossa vaihdoimme ekat kuulumiset. Oli kovin kaunis kahvila, jonka nimeä en juuri nyt muista. Otin sieltä kutunjyustolrivän ja syötiin banaani-kinuskikakku puokkiin. Harmi kyllä toinen tai molemmat niistä reagoivat kehossani myöhemmin illalla tosi voimakkaasti. Pitää saada vehnämieltymykseni kuriin, mutta harmi vain, ettei suurimmasta osasta kahviloita vieläkään löydy hyviä gluteenittomia tuotteita.

Matkalla kahvilaan ihastelin Tampereen talvivaloja kaduilla, joihin oli tosiaan panostettu paljon paremmin kuin Turussa tai Helsingissä. Kadut ovat muutenkin avaria, turvallisen ja kotoisan tuntuisia. Olen muutenkin pitänyt Tamperea edelläkävijänä modernikkuudessa mm. siellä on kaikkialla litteät liikennevalot. Ainoa harmi Tampereessa tällä kertaa oli meinaan, että tiet oli revitty auki. Kuka himputti on ajatellut, että Tampereelle tarvitaan ratikoita, kun ei ole ennenkään tarvittu.

Ajattelimme illalla käydä vähän viihteellä ja tulla nukkumaan, mutta sitten menimme karaokemahdolliseen paikkaan, jossa halusin laulaa, mutta piti odotella kaksi tuntia ja siellä haisi tupakka ja vaatteet menivät sitten koton pesuun ja ne tuuletettiin parvekkeella. Pääsimme vasta viideltä nukkumaan ja lauantai olikin sitten aika väsynyt muutaman tunnin unilla. Valvoin yhteensä 24 tuntia putkeen mutta jostain syystä se ei niinkään tuntunut.

 

Aurinko tupsahti iloksemme lauantaina ja olimme suunnitelleet paljon ohjelmaa sille päivälle. Aurinko on ihana asia talvisaikaan, kun ei ole luntakaan missään, niin saa valosta nauttia edes muutaman tunnin. Tykkään syksystä varmaan eniten siksikin, että päivän valoisuus on tasapainottunut hyvin.

Kävimme Sokoksella ihastelemassa, mitä kaikkea kivaa siellä on, ja mielestäni Tampereen Sokos on edelleen kaikkein kivoin. Siellä on todella hienosti laitettu näytille vaatteet ja tavarat, että niitä tekee mieli mennä lähempääkin katselemaan ja hypistelemään. Lähestyvä joulu oli mietitty hienosti Sokoksella ja Stockmannilla, jossa oli näytillä paketteja ja paljon kauniita valoja ripusteltu ympäriinsä.

 

 

 

Tosi ihania vaatteita, jotka olisin useat halunnut viedä kotiin. Olisi ihanaa, jos pystyisi uudistamaan koko vaatekaapin ja heittämään kaikki vanhat kierrätykseen. Paljon vanhoja on mennytkin kierrätykseen, mutta silti tuntuu, että kaapissa on liikaa sisältöä. Ei oikein raaski uusia postimyynnistäkään tilattuja vaatteita heittää heti kierrätykseen, mutta jossain vaiheessahan se pitää myöntää, jos ei jotain vaatetta oikeasti käytä, niin siyä ei tarvitse säilyttääkään. Maailmasta ei todellakaan vaatteet lopu kesken.

Sokoksen jälkeen menimme Kauppahallia katselemaan, mutta sieltä oli kadonnut ihan paras putiikki eli lahjatavaramyymälä.

 

 

 

Lähdimme uloskin tallustelemaan ja haukkaamaan happea. Oli kyllä aika lopussa energia sinä päivänä.

Eittämättä :)

Mietimme kiinalaisen ja nepalilaisen välillä ja päädyimme nepalilaiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan hyvää. Tilasin kanaa kookoskastikkeessa. Lisänä tuli kaikkiin raita sekä linssimuhennos. Alkupalaksi oli rapsakkaa leipää ja ruoan kera naan-leipää. Olen syönyt lautasmalliltaan lähes samankaltaista ruokaa, mutta linssimuhennoksen sijaan oli muuta. Taisi olla thaimaalaista tai vietnamilaista.

Kauniit katuvalot maassa Stockmannin edustalla.

Kävimme Stockmannin lähellä olevassa Taikapapu-nimisessä aivan ihastuttavassa kahvilassa juomassa jälkiruokakahvit täyden masun päälle ja sovimme menevämme sinne vielä seuraavana päivänä.

 

 

Kahvila meni kiinni ja kävimme katselemassa Stockmannia. Siellä ei ollut erikseen kuin pikkuinen joutuisasti, mutta sielläkin oli tosi hienosti laitettu vaatteet esille mallinukeille ja oli kauniisti paketteja ja paljon valoja. Minulla oli jostain syystä jatkuva pissahätä.

Lauantaina alkoivat jälleen kuukautiset ja ostin tamponeja, joita en normaalisti käytä, kun käytän normaalisti kuukautissuojia, koska olen pelännyt, että tamponi sattuisi. Kyllähän se vähän sattuu laitettaessa, mutta ei ollenkaan tunnu oikein laitettuna. Ei tunnu, että olisikaan kuukautisia, eikä tamponi tunnu siellä syvennyksessään, eikä housuihinkaan tule mitään. Käytin varmuuden vuoksi suojaa ensin sen lisänä. Toisena päivänä ajattelin jo, että onpa kyllä tosi nerokas keksintö!

Ennen kuin päätimme mennä iltasella katsomaan kaverin luokse Netflixistä leffaa, niin kävimme kiertelemässä vähän nähtävyyksiä. Isopäiset patsaat olivat muuten jonnekin hävinneet yhdeltä sillalta.

Kaupungin valoja. Tämä on ilmeisesti Tammerkosken silta, mutta olen sitä kutsunut aina rakkauden sillaksi, kun siellä on niin paljon rakkauslukkoja aitaan kiinnitettynä.

Khjeeno koski! Kävimme Lidlistä hakemassa kestävästä ja katselimme pari leffaa ennen kuin menimme nukkumaan.

 

Tuli oikein kivasti nukuttua. Seuraavana päivänä suuntasimme Tallipihaan ihastelemaan kauniita rakennuksia, hrppojs, koiria ja putiikkien sisältöjä.

 

 

Suklaapuotia, sisustusta ja poneja.

Seuraavaksi meidän piti mennä käymään joulutorilla, mutta sitä ei ollutkaan vielä avattu. Satuimme kuitenkin juuri parahiksi, kun jouluparaati kulki siitä kohtaa ohi. Katselimme sitä hetkisen.

Sen jälkeen kävimme taikapapussa uudestaan. Siellä on niin kotoisa tunnelma, vaikka vähän kuuma välillä. Tilasin cafe au laitin ja juustokakkaran. Ystäväni tilasi pressokahvin. Jälkeen molempia himotti vielä amerikkalainen Pallari suklaakastikkeeöla ja kermavaahdolla ja herkuttrlimmr sellaisilla. Ensi kerralla muistaa, että tulee halvemmaksi syödä samalta lautaselta.

Vihdoin koitti lähdön aika ja Onnibus oli odottamassa laiturilla. Perille Helsinkiin päästyä ei tehnyt mieli mennä tyhjään asuntoon, vaan jonkun luo, joten matkustin hetkisen bussilla edestakaisin. Pitihän se kotiinkin mennä jossain vaiheessa.

~ Lilja Lumi

Länsi-metro ja Stockmannin jouluosasto

Edellisviikon sunnuntaina päätin koittaa mennä Länsi-metrolla Matinkylään, kun olin murmuttanut sille, ettei se kulje Leppävaaran kautta. Pääsee kuitenkin Iso-Omenaan. Kävin Ison Ompun parhaimmassa, kauneimmassa, siisteimmässä ja oman kokemukseni mukaan palveluystävällisimmässä kahvilassa, Coffee Housessa, jotka ovat melkein kaikki hävinneet Suomesta. Onneksi Isosta Ompusta löytyy vielä tämä yksi. Siellä kävin ystäväni kanssa, joka asuu lähistöllä, turisemassa ja kierreltiin jonkin aikaa.

On kyllä tosi hassussa paikassa sen paikan metropaikka, kun pitää mennä monet rappuset alas ja miettiä, että mistä sinne mentiinkään. Mutta tosi hyvä kyllä, että pääsee edes Matinkylään Länsi-metrolla. Ainoa harmi kyllä siinä metrossa, minkä olen tällä viikolla huomannut, että se on länsi-metron valmistuttua tupaten täynnä sakkia, jopa kolminkertaistunut se ihmismäärä ja senpä takia en mene enää kovin mielelläni metroon, mikä on kyllä harmi, koska sillä pääsee kivasti paikasta toiseen.

Tuollaisen oon ehtinyt viimeksi viritellä. Ei ole oikein ollut jaksamista väritellä, mutta voisihan sitä. Kahtena viime iltana ei ole tehnyt mieli olla kotonakaan, kun ei jaksa olla omassa seurassa.

Taisi olla edellisviikonloppu tai viime maanantai kun päätin vihdoin ja viimein mennä Stockmannin jouluosastolle asti. Enin piti käydä äpöstelemässä kauniissa Starbucksista, joka sijaitsee Pohjois-Esplanadilla Akateemisen kirjakaupan vieressä. Tuli käytyä nautiskelun jälkeen kirjakauppa ihan rauhassa läpi ja näin varmaan neljä kirjaa, jotka olisi kiva lukaista.

On muutenkin alkanut Netflixin tuijottelu tympiä ja voisi enemmän lukea. Eilen luin Meidän perhe - lehden loppuun ja sillä välin oli mennyt pokkarikirja kiinni enkä löytänyt sivua, mihin olin jäänyt kesken ja olen muutenkin niin harvakseltaan lukenut sitä kirjaa, ettei oikein mikään näyttänyt tutulta. Kirjakaupasta saatavat magneettiset kirjanmerkit ovat kyllä tosi käteviä.

Stockmannin uudesta leluosastosta luin taannoin, että se on vaihtanut nimeä ja omistajaa/yhteistyöntekijää/maahantuojaa. Ennen siinä oli Hamleys-niminen lelukauppa, joka toimi siinä vuodesta 2015 ja nyt avautui  XS Lelut -myymälä marraskuun alussa joulusesongin käynnistyessä. Se on tosi hieno paikka, kun lelut ja tavaroiden näytteillelaittokin muuttui. XS-lelut taitavat mielestäni olla lontoolainen tai ainakin englantilainen lelukauppa. Siellä oli mm. Tatty Teddya, Paddingtonia ja tätä Niciä (josta otin nimen ja kuvia ylös aikomuksena piirtää sitä jokin päivä) sekä muutamia muita, joista en ollut ennen kuullutkaan. Myös Bukowskin pehmoleluja on ilmaantunut enemmän. Leluosastolla kävin ennen jouluosastoa, kun halusin vielä hetken pitää itseäni jännityksessä. 

Kannattaa tosiaan käydä Stockmannin jouluosastolla sekä katsomassa jouluikkunoita, jos ei ole vielä käynyt. Se oli ihan erilainen kuin ennen ja alkoi heti yksien portaiden yläpäästä. Paljon erilaisia valoja ja koristeita. En tiedä, olisiko ollut suurempi kuin ennen vai pienempi, mutta enemmän uusia juttuja, mitä ei ollut viime vuonna. Tämän kauniin ballerinan kohdalla mietin sen ostoa varmaankin viisi minuuttia, mutta sinne jäi, kun en keksinyt sille sopivaa paikkaa.

Olihan siellä myös suklaita paketeittain ja kauniisti paketoituja lahjapaketteja. Lempisuklaatani eli Lindtiä saa juurikin Stockmannilta. Tykkään kyllä muistakin suklaista, mutta yksi Lindt on tarpeeksi, suun täydeltä makunautintoa koko päiväksi aamulla kahvin kanssa nautittuna.

Tämä oli yhdessä lyhdyssä. Olen ehkä nähnyt vastaavan ennenkin. Harmi, etten nähnyt tällaista missään myytävänä. On kovin kovin kaunis.

Stockmannin ulkopuoliset katuvalot. Tämä oli kuvapostaus. Olin unohtanut jo nämä kuvat, joten niistä piti sitten tehdä oma postauksensa, kun niitä oli niin paljon. Seuraavaksi teen postauksen Tampereen matkastani.

~ Lilja Lumi

Uimista, shoppailua ja nälkää

 

 

Eilen illalla pesin pyykkiä ja on ihan hyvä viedä ne sinne, mutta sitten kun pitää ne hakea pois ja ripustaa ne ympäri asuntoa, niin se ajatus ei oikein houkuta. Tuumasta toimeen kuitenkin, niin äkkiäkös se tulee tehtyä. Sama juttu tiskien kanssa. Pitää olla kyllä iloinen siitä, että on jotain tekemistä kotona - sehän on merkki, että siellä ollaan asuttu.

Ja kun alkaa tekemään jotain, niin ei voikaan lopettaa ennen kuin on valmis. Niin meinasi käydä tälle väritykselleni Hanna Karlzonin ihanasta uudesta Seasons-kirjasta, jota väritellessä aika vilahti ja kello olikin neljä yöllä, kun maltoin laittaa nukkumaan. Heräsin vähän vaille kymmenen. Tänään pitää yrittää mennä aikaisemmin nukkumaan.

Tosi kivaa kyllä, että tulin laittaneeksi illalla kahvipannun valmiiksi, niin aamulla aamupöhnässä vain painoi nappia ja kahvikone alkoi porisemaan. Hääräsin siinä samalla ties mitä, huomasin kahvin lorisseen pannuun ja sitten huomasin, etten ole tehnyt puuroa. No äkkiäkös sen tekaisi. Katsoin pari leffaa samalla kun värittelin kuvaa loppuun, laittauduin valmiiksi, pakkasin kassiin uimatamineet, kun olin päättänyt vihdoin ja viimein (piti aloittaa jo 2kk sitten) tutustua Töölön uimahalliin.

Minun piti vielä käydä lataamassa bussikortti metrohallissa ja kun siinä oli harvinaisesti kaksi latailemassa minua ennen, niin myöhästyinpä tietysti bussista ja seuraavaa piti odotella 20-25 minuuttia. Kävin viivytellen kaupasta hakemassa välipalaa, kun huikoi vielä, vaikka ennen matkaa olin vetänyt kitaani rahkajogurtin ja ananaspurkin sisällön. Kahvikupposenkin ostin automaatista, kun ulkona tuuli ja vihmoi.

Tässä googlesta kuva Töölön uimahallista sisältä kuvattuna. Kävin ensin vähän viivytellen suihkussa, kun en oikein pidä siitä ajatuksesta, että altaan vesi on niin viileää, muttei se kovin viileää ollutkaan, kun sinne meni. Hetkessä siihen tottui. Menin kuntouimareiden radalle. Uin altaan mitan päästä päähän ja tunsin vähän hengästyväni. Altaan mitta on 25 metriä. Kyllä se vähän pistää sydämen pumppaamaan ja hengästymään, kun aerobinen kunto ei oikein kasva salilla, kun ei lämmittele, koska aina unohtuu kengät matkasta, joten ei sukkasiltaan viitsi tehdä kuin lihaskuntoa. Aerobisen kunnon kohentamiseksi muutenkin menin uimaa; voisi olla hyvä käydä kerran viikossa vaikka juuri viikonloppuna, kumpana päivänä nyt sattuu olemaan hiustenpesupäivä. Ja jos on ennalta tiedossa viikonloppuna menoa, niin yrittää käydä viikolla vaikka heti töiden jälkeen.

Laskin, että uin yhteensä 700 metriä. Ensin meinasin uida vain 500 metriä, mutta nostin sen 700aan, koska tunsin vielä jaksavani käytyä välillä vessassa, kun altaaseen ei saa pissiä. Olisin varmasti jaksanut tuhanteenkin metriin uida, mutten viitsinyt, kun ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen uin altaanmittoja. Jospa seuraavalla kerralla. Tuli kyllä oikein virkistävä olo!

En ole Helsingissä asumiseni aikana käynyt kertaakaan missään Helsingin uimahallissa. Ainoastaan Vantaan ihanassa Flamingossa ja Espoon Serenassa. Ja kylpylöihin tottuneena pitää oikeasti ajatella, että kyseessä on uimahalli eikä ylellinen kylpylä. Aion käydä mahdollisimman monta Helsingin uimahallia läpi ja tunnustella, mikä niistä olisi paras.

Ensin meinasin mennä Malmin uimahalliin, kun työkaveri vihjaisi siellä olevan todella kivan höyrysaunan, mutta katsoin, että sinne on 25 bussipysäkin matka, joten jospa joskus töiden jälkeen, kun olen enemmän siinä suunnassa muutenkin. Eli katsoo, mihin uimahalliin tykästyy eniten.

Eihän Helsingissä välttämättä ole niin hienoja uimahalleja, mihin on tottunut eli Hovirinnan uimahalliin. Ainakin se viimeksi käydessä oli tosi ihana, kun siellä oli syvä uima-allas, lasten allas (jossa olen itsekin opetellut uimaan, ja kellumaan Kyproksella), yleisallas polskutteluun, missä on hieno suihkulähde, jonka alle pääsee istumaan, hieromasuihkuja, toinen lasten allas oleskeluun ja poreamme.

Eli Töölön uimahalli ei ihan siihen mittapuuhun yllä, mutta oli se ihan mukava: täysin uimiseen tarkoitettu paikka. Siellä oli yksi iso allas ratoineen, lasten allas, pikkuinen kylmä allas, jossa sai rohkeat pulahtaa, ja tavallinen sauna sekä pieni höyrysauna, jossa kävin istuskelemassa hetken. Pitää muistaa ottaa peppuliina seuraavalla kerralla mukaan, tällä kertaa istuksin pyyhkeeni päällä. Huomasi kyllä sisältäpäin, että kyseessä on suhteellisen vanha uimahalli, mutta siellä sai uida rauhassa. Poistuttuani tuli muutama ihminen enemmän. En tiedä, milloin siellä on ruuhka-aika. 

Ajattelin tänään kokeilla uutta länsi-metroa, mutta Töölön uimahallin vierestä kulki 502 suoraan Leppävaaraan Selloon, joten menin sillä. Myöhemmin huomasin ja viestiteltyäni sain tietää, ettei tämä länsi-metro kuljekaan Leppävaaran kautta. Murmutin hetken aikaa asiasta, ettei sillä sitten ole mitään hyötyä, mutta ihan varmasti siitä on paljon hyötyä ihmisille. Ja kulkeehan Helsingin ja Leppävaaran väliä juna ja tämä bussi 502:nen.

Jospa menen länsi-metrolla joku päivä Isoon Omenaan, sinne sillä sitten pääsee. Ja voihan sitä muutenkin käyttää, jos haluaa käydä tutustumassa paikkoihin, joissa ei ole ennen käynyt, kuten Lauttasaareen ja Koivusaareen. Nyt metrokarttaan on lisätty kahdeksan asemaa, mutta ilmeisesti vielä viisi asemaa tulee Espoon puolelle. On jotenkin aina tuntunut, että Espoo on isompi kuin Helsinki, vaikkei se oikeasti ole (?), sillä on vain paljon moottoritietä ja ei niin asutettua aluetta.

  

Leppävaarassa kuikusin New Yorkerin läpi ja voi että kun siellä oli pehmoisia paitoja ja kivoja college-takkeja, jotka teki mieli viedä kassalle. Siellä on yleensä mukavan halpaa ja tosi pehmoisia vaatteita ja hauskojakin vaatteita. Harmitti kyllä parin kohdalla, että niissä oli kuva, koska olisin halunnut mieluummin yhden ihanan tuntuisen neuleen ilman mikin pään kuvaa siinä.

  

Kävin myös InterSportilla katselemassa uimapaddleja eli sellaisia käsiin laitettavia juttuja, joilla saisi enemmän kauhottua itseään eteenpäin vedessä. Uimapuvutkin olivat kovin nättejä, mutten uutta uimapukua juuri nyt tarvitse, yksi riittää. Kävin vielä Cubuksella hipelöimässä ihanan pehmoisia oloasuja ja uniasuja, mutta niissäkin ainoa vika oli se tyhmä kuva siinä edessä. Olisin niin mielelläni halunnut täysin yksivärisen unelmanpehmoisen olopaitulin, mutten sellaista, missä on joku ylisöpö otus rumentamassa paitaa. Ei minulla mitään ylisöpöä vastaan ole, kunhan sen sijaintia käytetään oikein. New Yorkerissakin oli hieno idea paidasta, jonka etumukseen oli laitettu pieni tasku ja sinne painettu pandan kuva, mutta kun se paita oli ihan epämääräisen muotoinen ja kokoinen, niin hyvä idea oli heitetty hukkaan. Kuka ostaisi vaatetta, joka ei sovi?

Oli ideana mennä syömään ja ajattelin ensin kiinalaista, mutta päädyin jostain syystä raxiin ja jo maksettuani ja pizzoja valitessani mietin, että miksi helvetissä maksoin yhdeksän euroa enemmän kuin mitä oikeasti söin. Sain vain yhden lautasellisen mahaani ja senkin hädin tuskin. Miksi menin syömään, kun ei ollut nälkä ja oikeasti teki mieli syödä vain jotain kevyttä, millä saisi ajatuksen nälästä pois, mutta tunnenpa tämän tyhmän päähänpiston kehossani seuraavat puolitoista päivää, omapa oli vikani.

Menin ihan tottumuksesta syömään tai siitä ajatuksesta, että pitää tankata, kun on harrastanut liikuntaa, mutta yleensä kun olen varsinkin aerobista liikuntaa harrastanut, niin tekee mieli vain juoda, eikä edes ole tai tulee nälkä sitten vasta muutaman tunnin myöhemmin (niin kuin nyt tätä kirjoittaessani). Olisi pitänyt mennä Jungle juice baarista vain ottamaan yksi palauttava smoothie. No ensi kerrallapa tiedän, etten ole tyhmä ja syö ruokaa, joka oikeastaan aiheuttaa minulle enemmän nälän tunnetta, valenälkää kuin oikeasti tuntisi.

Kävin Prismassa syömisen jälkeen ja hankin uudet lämpimät lapaset (on pitänyt hankkia siitä asti, kun kerran työmatkalla unohtui lämpimän vaaleanpunaiset rukkaset bussiin) ja nämä söpöt Snoopy-sukat, koska milloinpa minä seuraavaksi tulisinkaan siinä Sellon Prismassa käymään ja olisiko ne vielä seuraavalla kerralla siellä. Muutenkin sukkia on viime aikoina mennyt rikki kantapäistä ja varvaspäistä. Aina tarvitsee sukkia! Ostin myös pienen hierontarullan. Jospa joku päivä isompi, oikein hyödyllisiä, jos lihakset tykkäävät jumitella. Prismassa lähellä kassoja päätin nipistää yhden lehden hinnan ja kukkien hinnan syömästäni ravintola-ateriasta. Periaatteessa jos tuli ostettua jotain turhaa, niin voi ottaa sen toisesta jutusta pois ja jättää ostamatta, eikö niin. Pitää mennä lukemaan kyseinen lehti (ja muitakin viime aikoina tulleita!) kirjastoon ja joskus toisella kertaa ostaa kukkia. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli kukkia. On tehnyt mieli vain sypressiä viime aikoina. Näin Prismassa myös oivia joululahjaideoita läheisilleni, ainakin kaksi varmaa lahjaa parille henkilölle. Mutta ne sitten seuraavassa kuussa, kun on joululahjaostostelujen aika. Tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo, vaikka rakastankin lahjojen antamista.

Jeps. Jospa vielä vähän värittelisi ja kävisi nukkumaan vähän aiemmin tänä iltana. Jopa tänä iltana, ettei yöllä, hek hek. Ihan kuin olisi jopa vähän väsynyt.

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi