Bussissa istuin matkalla töistä pois. Takana oikein mukava perjantai, mutta vähän väsyttävä, koska olin iltavuorossa ja jo aikaisin tulee pimeää. Bussissa istuessani minut valtasi hyvä olo ja tunsin samalla vähän nälkää. Kävin kaupasta ostamassa gluteenittoman pizzan, oluen, vähän karkkia ja pari jogurttia. Herkkupäivä ja leffapäivä. Perjantai.
Viime viikolla en kirjoittanut, koska en tiennyt, mitä oikein kirjoittaisin. Onhan viime viikollakin tapahtunut jotain muuta kuin töitä, kun viime viikonloppuna oli isänpäiväkin ja vietin koko viikonlopun muutenkin Turun seutuvilla liikkuen paikasta toiseen.
Kauniita iltoja välillä ja peilityyni vesi. Olen kahden viikon flunssaisen jälkeen palannut salille ja miettinyt, että niinä päivinä joina ei käy salilla voi ihan hyvin tehdä pienen kotijumpan kehon painoilla. Suurin osa liikkeistä kun on oikeastaan lihasten vetreyttämistä ja kunnossapitoa. Hassua kun on ekaa kertaa sattunut ja ollut jumissa etureisilihas. Sitä ei koskaan oikein treenaile ja nyt se sattuu. Keskiviikkona uskalsinkin kokeilla ensimmäistä kertaa rullaa ja taisi tehdä ihan hyvää, koska ei satu enää ja tuntui tosiaan jumit sillä.
Ollut myös kauniita aamuja iltavuoropäivinä, kun olen nähnyt auringonnousun työmatkalla.
Töissä lukemastani kirjasta yksi luku. Oikein kiva kirja luettavana, kun samalla vartioin unia.
Tärkein hetkemme on nyt.
Lähdin viime perjantaina Turkuun heti töiden jälkeen Onnibussilla. Perjantaina kävin äidin kanssa saunassa ja lekottelimme loppuillan. Veljenikin oli äidillä kyläilemässä. Lauantaina aamupäivällä leikkasin velipojan hiukset, kun olivat jälleen kasvaneet. Lauantaina päivällä menimme Turkuun ystäväni valmistujaiskekkereille ja samalla kummitätini 60-vuotissynttäreille.
Herkuilla täytimme masumme, kuuntelimme hartaina musiikkia ja oli tosi hienoja korttitemppuja taikurilla sekä pari kivaa ohjelmanumeroa. En päässyt nuorison kanssa jatkamaan juhlintaa, kun olin luvannut isälleni mennä hänen luokseen lauantai-iltana.
Lähdettyämme kävimme kaupasta hakemassa tarpeelliset, isä lämmitti saunan ja piipahdin siellä ja höpötin taas saunahöpinöitä, laitoin saunanaamion kasvoille ja olo oli oikein raikas, heleä, puhtoisa. Kissojakin piti paijailla, eikä ne onneksi kauheasti riehuneet sen yön aikana. Alkavat tottua yövieraisiin. Olivat valtavasti kasvaneetkin pentukoosta isoiksi.
Isän naisystävän tytär oli leipassut kakun, jonka nautimme sunnuntaina aamiaisen jälkeen. Myöhemmin herkuttelimme kalakeitolla, jossa oli koskenlaskija-juustoa.
Tuli kivoja kuvia kissoista. Katsoimme joululeffan ja yhden toisenkin sivusilmällä. Toinen kissoista nukahti syliin, niin en voinut siitä hetkeen liikkua, enkä halunnutkaan, koska on ihana pitää jotain pientä ja karvaistakin sylissä.
Tämä oli aikoja sitten valmis muuten paitsi pari kukkaa odotti viikon värittämistä.
Metsäretkeilyä. Sieniä puunrungossa.
Kävin Pauligin kahvilassa, enkä harmikseni saanut sitä, mitä olisin halunnut, kun se oli loppunut päivän aikana kesken. Jospa joku toinen kerta sitten. Ihana kahvila kyllä tunnelmaltaan. Yksi tuttavani kysyi, enkö hankkisi kahvikonetta kotiin, kun niin tykkään kahviloista, mutta kahviloissa käyntihän on juuri se kahviloiden idea sisustuksineen, odotushetkineen, istuminen muualla kuin omassa kämpässä ja voi katsella muita ihmisiä, kuunnella höpinöitä. Voi tunnelmoida.
On tosi harmitus, ettei Hakaniemestä Stockmannin eteen enää kulje ratikkaa numero seitsemän, kun joku pölvästi sai päähänsä muuttaa ratikoiden reittejä. Joku vieläkin toopempi on saanut päähänsä, että Hakaniemen Ympyrätalon vieressä oleva metrokoppero pitää purkaa ja kaikki poistuvat tästedes suoraan ratikoiden keskelle tai Hakaniemen torille. Ei niin mitään järkeä! Aleksanterinkadulle pääsee kyllä seiskalla, mutta pitää jäädä pois ennen kuin se kääntyy Mikonkadulle ja kävellä siitä Stockmannille ja tähän Garageenkin jonkin matkaa.
Luin ja tiesin, että joulujuttuja on alkanut saapua enemmänkin kauppoihin, joten halusin käydä katsomassa, miten Garagen valikoima on muuttunut, joka oli viimeksi vähän liian lapsipainotteinen tuotteiden osalta. Nyt se oli kyllä niin ihana! Sieltä sai monta kivaa lahjaideaa. Saisipa vielä joululahjarahatkin, jotta voisin rakkaille ihmisille ostaa lahjoja. Rakastan lahjojen antamista ja hyvän levittämistä, kaikki sen tietävät. Ystäviltäkään en halua muuta kuin aikaa olla yhdessä <3
Garagen jälkeen käpystelin henkkamaukan kautta Stockmannille ja aikomus oli ensin, olikohan se nyt tiistaina, käydä katsomassa ihanaa jouluosastoa, joka aina ilmestyy Stockmannin sisustusosastolle joulun alla. Kävin jopa pari vai kolmekin kertaa Stockmannilla, mutten päässyt Herkku- ja kosmetiikkaosastoa pidemmälle, kun tulikin muuta menoa. Kyllä sitä vielä ehtii.
Tästä otin kuvan, kun on oiva idea antaa lapselle syötäväksi esimerkiksi juuri sille kärryssä istuvalle banaani evääksi, ettei äidin tai isin ruokaostostelun aikana aika kävisi liian pitkäksi tai iskisi nälkä ruokaa katsellessa.
Suklaata, paljon paljon suklaata ja muita ihanuuksia Herkussa. Minulle tulee niin ikävä Herkkua, jos oikeasti tapahtuu niin kuin S-ryhmä on uhkaillut eli ostaa sen omakseen. Sitten missään ei ole enää mitään erityistä niin kuin Stockmannin Herkussa. Jotkut parjaavat Stockmannia, enkä ymmärrä miksi. Se on yksi lempikaupoistani ikinä. Anttilakin oli joskus, mutta se meni konkurssiin.
Tämän Hanna Karlzonin uusimman värityskirjan tilasin jokin aika sitten Adlibrikseltä ja hain sen paketin ärrältä tällä viikolla. Hassua kyllä, että piti Sörnäisten ärrälle mennä, vaikka Hakaniemen ärrä olisi minua lähimpänä, mutta siellä ei ilmeisesti sitten säilytetä paketteja.
Tuli muuten tässä välissä mieleen, että miksi ihmeessä nykyään kaikista muovipusseista pitää maksaa, mutta silti ihan valtavat määrät kuitteja menee roskikseen, varsinkin pikakassoilla. Miksei siinä koneessa voisi olla samanlaista toimintoa kuin kirjastoissa, jossa kysytään, haluaako kuittia vai ei, koska paperia menee hukkaan valtavasti sen takia, ettei sitä käytetä.
Olen ihminen, joka suree jokaista kaadettua puuta ja revittyä oksaa vaikka se olisi ollutkin tiellä. Leikattu puu on ruma! Puita kaadetaan metsistä ihan turhan takia, kun ne jätetään sitten moniksi viikoiksi tai jopa kuukausiksi vain tien viereen lojumaan ja aina kun näen sellaisia kasoja minun tekisi mieli lyödä sitä, joka ne on kaatanut, vaikkei niiden kaataminen olisikaan ollut hänen vikansa; ainoastaan työtehtävä, joka on hänelle annettu "ylemmältä taholta" ja hänen sen on pitänyt tehdä, että saisi palkkaa elättääkseen itsensä. Jos puita kaadetaan, niin jotain todellista tarkoitusta varten ja niitä pitää myös istuttaa uusia, eikä jättää niitä kantoja näkyviin muistuttamaan, kuinka pitkään puu on saanut elää ennen julmaa kohtaloaan.
Luen kyllä mieluummin lehtiä ja kirjoja kuin tietokoneen näyttöä, mutta rajansa kaikella. Puu ei kasva, kun se on leikattu. Vielä typerämpää on ajaa metsää talojen tieltä pois. Tai hakea jouluna kuusi metsästä. Mene metsään ja koristele se kuusi niillä pahuksen koristeilla, mutta anna puun elää, koska se on luultavasti sinua vanhempi!
Menikö oudoksi? Kunnioitukseni, arvostukseni ja rakkauteni luontoa kohtaan on todella suuri ja meidän oikeasti pitää sitä varjella, vaikka jotkut idiootit tahallaan sitä tuhoavat elintavoillaan ja tarpeillaan. Arktiset jäätiköt sulavat, Suomeen ei tule enää kunnon talvea tai kesää ja eläimet kuolevat sukupuuttoon ihmisten valintojen takia. Lääh puuh!
Eksyin aiheesta. Hanna Karlzonin uusin värityskirja Seasons on täynnä kauniita, valloittavia, ihastuttavia ja suloisia kuvia, enkä voi odottaa, että pääsen niitä kaikkia värittämään! Ainakin lähes kaikkia, ei kai mikään kirja voi olla täydellinen. Vai voiko?
Eilen tein pikapiipahduksen Espoon Ikeaan (mistä se on muuten tullut sen nimi?) ja minulla oli akku loppunut. Ehdin kaverille laittamaan tekstiviestin, että ehtisin kuuden bussiin töiden jälkeen, muutamaa sekuntia ennen kuin puhelin sammui ja onneksi hän oli paikalla, vaikkei ehtimisestä ollut takeita ja jaksoi odottaa, vaikka kuuden bussi tulikin vasta kahdeksaa minuuttia yli (on se kymmenen minuuttia enemmänkin ollut myöhässä). Perille saavuttua siis löysin kaverini, tehtiin kierros yläkerrassa, käytiin nopsaa syömässä ja kiidettiin alakerran läpi, ettei taas myöhästyisi viimeisestä bussista kohti Helsinkiä. Enkä myöhästynyt. Ostin pari kivaa juttua töihin ilahduttamaan.
Töissä on muutenkin sellainen siivousvimma päällä, että tänäänkin lounaan aikaan en tuntenut nälkää, vaan olisin vain halunnut järjestellä kaappeja, jotka ovat ihan epäjärjestyksessä ja sainkin kyyditettyä pari lastia tavaraa takaisin muihin huoneisiin ja roskiin täysin tarpeettomia asioita.
Mietin muutenkin varastotiloja ja miten tiloja voisi paremmin hyödyntää, olisipa vain enemmän aikaa tehdä kaikenlaista. Ajan voisi tunniksi vain pysäyttää välillä, että ehtisi tekemään kaikenlaista. Ainahan voi jatkaa seuraavana päivänä, mutta minulla tulee varmasti aina olemaan töissä jokin ikuisuusprojekti kesken; kun joku työ on vihdoin saatu tehtyä, niin mielessä odottaa pari tai kolme uutta projektia. Ja sellaista rakastan, että saa työstää ideoita ja ideoida yhdessä muiden kanssa ja kehittää tiloja paremmiksi. Onneksi työkaverinikin on samanlainen järjestelijä ja rumsteeraaja kuin minä. Aika ihanaa.
Ajattelin, josko lähtisi viikonloppuna ihan tarkoituksella eikä tällä kertaa vahingossa Vantaan Ikeaan ja oikeasti kulkisi siellä lumoutuen ja kuvaillen huoneita, huonekaluja ja tavaroita. On ihana innostua asioista ja antaa mielen sädehtiä.
Nyt pitää tehdä jotain tälle naamavärkille, kun karkit ja ihoimuri ovat tehneet tuhojaan. Ja juoda vettä. Vähän rentoutua ja värittää. Vatsa on ihan täynnä.
Mukavaa viikonloppua!
~ Lilja Lumi
